Kullekin vuodelle valitaan Parempi huominen maaseudulla -projektissa osa-alue tai -alueet, jota tai joita kyseisenä vuonna painotetaan erityisesti. Vuoden 2016 painotukset liittyvät eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tällä sivulla on tarkoituksena syventyä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin asioihin yleisellä tasolla. Voit lukea lisätietoja nautojen, lampaiden sekä vuohien terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista sivuilta ”Nautojen terveys ja hyvinvointi” sekä ”Lampaiden ja vuohien terveys ja hyvinvointi”. Lisätietoja saat myös tilaamalla ilmaisen sähköisen Parempi huominen maaseudulla –projektin esitteen tai ottamalla yhteyttä Parempi huominen maaseudulla –projektin projektipäällikköön Katariina Kaareen tai projektisihteeriin Mikko Hermalaan, joiden yhteystiedot löydät ”Meistä”-nimiseltä sivulta.

Mitä on terveys ja hyvinvointi?

Eläinten hyvinvointia voidaan arvioida hyvin erilaisin kriteerein, jolloin myös hyvinvoinnin määritelmät ovat erilaisia. Yleensä eläimen hyvinvointia määriteltäessä keskitytään kuitenkin eläimen tuntemuksiin. Keskityttäessä eläimen omiin tuntemuksiin voidaan korostaa joko eläimen tunteita ja kokemuksia tai sen kykyä sopeutua olosuhteisiin. Eräs yleisesti hyväksytty määritelmä eäinten oikeuksista on niin sanottu viiden vapauden määritelmä, jonka mukaan eläimellä tulee olla seuraavat viisi vapautta, jotta se voi hyvin:

1. Vapaus nälästä, janosta sekä vääränlaisesta ravitsemuksesta
2. Vapaus epämukavuuden tunteesta
3. Vapaus sairauksista, vammoista ja kivusta
4. Vapaus lajityypilliseen käyttäytymiseen
5. Vapaus kärsimyksestä ja pelosta.

Esimerkiksi eläinlääkäri, tutkija, karjanomistaja ja tavallinen kansalainen voivat määritellä eläimen hyvinvoinnin hyvin erilailla, mutta edellä mainittuja viittä vapautta voidaan pitää hyvänä lähtökohtana eläimen hyvinvoinnin määrittelylle.
Eläinten terveyttä ja hyvinvointia voidaan käsitellä myös eri eläinlajien kautta. Jokaisella eläinlajilla on hieman erilaiset vaatimukset ja tarpeet hyvinvointinsa suhteen. Suomessa maaseudun eläimistä tulisi kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi nautojen, sikojen, siipikarjan, lampaiden, vuohien, hevosten, turkiseläinten sekä porojen hyvinvointiin. Voit lukea lisätietoja nautojen, lampaiden sekä vuohien terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista sivuilta ”Nautojen terveys ja hyvinvointi” sekä ”Lampaiden ja vuohien terveys ja hyvinvointi” . Tulevaisuudessa sivuillemme on tarkoituksena lisätä myös sivut ”Sikojen terveys ja hyvinvointi”, ”Siipikarjan terveys ja hyvinvointi”, ”Hevosten terveys ja hyvinvointi”, ”Turkiseläinten terveys ja hyvinvointi” sekä ”Porojen terveys ja hyvinvointi”, mutta nämä sivut ovat vielä työn alla.

Historiaa

Suomen lypsykarjatalouden varhaisvaiheissa ei kovin paljon mietitty lehmien hyvinvointia, vaan navetoissa pyrittiin lähinnä pitämään lehmät hengissä talvikausina seuraavaa kesää odottaen. Varhaisimmissa navetoissa ikkunoita oli vähän eikä eläinten hyvinvointiin juuri muutenkaan kiinnitetty huomiota. Sama tilanne oli myös muiden tuotantoeläinten kohdalla. Esimerkiksi kanat ja siat kulkivat melko vapaina maan ollessa sula ja etsivät ruokansa itse. Rehua niille tarjottiin ainoastaan talven ollessa kovimmillaan. Omavaraisessa maataloudessa suosittiin lampaita, koska lampaat tulevat toimeen huomattavasti lehmiä vähäisemmällä rehulla. Lampaista saatiin kuitenkin päivittäin tarvittavia tuotteita kuten lihaa, villaa ja vuotia.

1900-luvun alussa Suomessa alkoi nousta eläinsuojeluaate. Aate sai alkusysäyksen erityisesti siitä, että hevosia kohdeltiin Suomessa kovin huonosti. Tuolloin hevosen arvoa mitattiin ainoastaan sen työkyvyllä ja esimerkiksi hevosten kuormat olivat monesti aivan liian suuria. Hevosten ei annettu levätä riittävästi ja niiden kavioiden kengitys tehtiin väärällä tavalla. Myös hevosten ruokinnassa oli puutteita. Tuon ajan Suomessa hevosilla ei ollut viittä vapautta, joista aikaisemmin mainitsimme; hevoset eivät olleet vapaita esimerkiksi janosta, kylmyydestä, sairauksista ja kärsimyksistä. Jos hevonen oli sairas ja heikko, ei se tuon ajan yleisen käsityksen mukaan ansainnut hyvää kohtelua.
Ensimmäinen eläinsuojeluyhdistys perustettiin Suomessa vuonna 1901. Alussa sen tehtävänä oli edistää hevosten parempaa kohtelua. Eläinsuojelulaki sekä –asetus uudistettiin maassamme vuonna 1996. Lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvää kohtelua sekä eläinten hyvinvointia. Sen avulla pyritään suojelemaan eläimiä kivulta, tuskalta sekä kärsimykseltä parhain mahdollisin keinoin.